Kun Jumalat vaikenevat

Kirjoittaja Mikhail Soloviev on eräs merkittävimmistä Neuvostoliiton kirjailijoista, joka valitsi vapauden uskomattoman vaikeissa olosuhteissa. Tämä teos on ainutlaatuinen ja totuudenmukainen kuvaus aikamme mahtavimmasta mullistuksesta - Venäjän vallankumouksen kolmesta vuosikymmenestä. Olennaisesti kirja on kirjailijan, Mihail Solovievin omaelämänkerrallinen kertomus kokemastaan Stalinin ajan Neuvostolitossa. Hänen silmillään näemme sukupolven tuskan ja kokonaisen kansakunnan ristiinnaulitsemisen. Kirjan osa 2 kiinnostanee erityisesti sotilaita; Soloviev selvittää ja perustelee kenraalien Timoshenkon ja Voroshilovin esittämiä sotateorioita. Kirjoittajalla on myös paljon arvokasta kerrottavaa komissaarien ja komentajien välisistä jatkuvista kiistoista joukkoyksiköissä. Puolueella on oikeus valvoa kaikkea, niin armeijaa kuin yhteiskunnan kaikkia aloja. Soloviev kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka neuvostojärjestelmä aiheuttaa väärinkäsityksiä, epäoikeudenmukaisuutta, kostotoimia, syytöksiä ja epävarmuutta. Hän kertoo Tsekan menetelmistä, mitkä ovat ristiriidassa armeijan näkemyksen kanssa. Järjestelmän synnyttämät vastakkaisuudet on kerrottu taitavasti niin kuin Soloviev on ne itse kokenut. Tämän upean kirjan ytimenä on kirjoittajan valitsema elämän suunta ja kansan tulevaisuuteen kohdistuvat toiveet. Stalinin ajan tapahtumat on kerrottu elävästi; tapahtumien kuvauksissa voi jo nähdä viitteitä maan historian tulevasta kehityksestä ja Venäjän nykyjohdon ratkaisuista. Ihmishengistä piittaamattoman hallituksen pakkotoimet saattavat Solovievin rakkauden maataan kohtaan koetukselle. Viha Stalinin hallintoon kasvaa ja saa hänet lopulta valitsemaan tilaisuuden tullen vapauden lännessä. Teos on täynnä kohtauksia, toimintaa ja kuolemaa, intohimoa ja hellyyttä, siinä on unohtumattomia henkilöhahmoja ja sitä valaisee nöyrä usko ihmisen arvokkuuteen ja hengen sisimpään voimaan.