Leningradini monet kasvot

Leningradini monet kasvot on jatko-osa omaelämänkerralliselle TOMSK Sieluni kehto -romaanille. Galina lähtee vuonna 1972 Tomskista Leningradin yliopiston aspirantuuriin. Leningradin 14 vuoteen mahtuu avio-onnea, raskas avioero, isän kuolema, akateemista menestystä väittelyn muodossa ja lopuksi poikkeustapaus, jonka seurauksena Galina kokee, että hänen on pakko jättää kotimaansa Neuvostoliitto.   Aspirantuurin aikana Leningradissa Galina asuu Leningradin yliopiston kansainvälisessä asuntolassa, missä asuvat venäjän kielen harjoittelijat kapitalistisista maista ja venäläiset aspirantit Neuvostoliiton eri kaupungeista. Asuntolan kulttuuriosaston neuvosto, jonka johdossa Galina on, saattaa heidät yhteen, mutta myöhemmin heidän tiensä eroavat. Nina Poryvajeva menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, Irina Renfro muuttaa Amerikkaan ja Galina päätyy Suomeen. Galinan entinen aviomies Valeri Lobyts menee uusiin naimisiin ja asettuu asumaan Sveitsiin.   Väiteltyään kasvatustieteiden lisensiaatiksi, väitöksen aiheena saksan kielen opettajien pedagoginen toiminta Leningradin Valtionyliopistossa, Galina työskentelee Leningradissa mm. yliopettajana Leningradin Ammattiliittojen kulttuurikorkeakoulussa sekä dosenttina Leningradin Valtionkonservatoriossa. Lisäksi Galina toimii myös saksan kielen tulkkina.

Olen Galina Punkkinen, os. Sirotina, Galina Anatoljevna, sibirjatska, siis siperialainen nainen syntyisin Arkashovon lumisesta kylästä. Arkashovosta muutimme Tomskiin. Opiskeltuani Tomskissa saksan kielen Erikoiskoulussa N6 ja Tomskin keisarillisen yliopiston erikoisryhmässä 327 ja valmistuttuani Tomskin yliopistosta lähdin v. 1972 Leningradin yliopiston aspirantuuriin. Aspirantuurin aikana Leningradissa asuin kansainvälisessä asuntolassa, jossa naapureina olivat amerikkalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, englantilaiset, suomalaiset. Olin asuntolamme kulttuurineuvoston johdossa. Väiteltyäni kasvatustieteiden lisensiaatiksi, väitökseni aiheena korkeakoulun vieraiden kielten opettajien ammattitaito, työskentelin Leningradissa mm. yliopettajana Leningradin Ammattiliittojen kulttuurikorkeakoulussa sekä dosenttina Leningradin Valtionkonservatoriossa. Toimin myös saksan kielen tulkkina. Kolmanneksi kotipaikakseni tuli kohtalon johdattamana Suomi 14.1.1987. Nykyään asun Taavetissa ja olen naimisissa Pekka Punkkisen kanssa. Olen toiminut Suomessa mm. Helsingin yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa venäjän kielen lehtorina ja suunnittelijana. Olen Etelä-Karjalan Kansalaisopistossa venäjän kielen opettajana. Venäjän kurssieni puitteissa olen järjestänyt oppilailleni matkoja Tomskiin ja muualle Venäjälle. Ensimmäiset runoni syntyivät kotikylässäni Arkashovossa. Lausuessani omia runojani vuonna 1977 Leningradin ja Kazakstanin kirjailijoiden ryhmässä Leningradin Kirjailijatalon johtaja A. Mintskovskij neuvoi minua kirjoittamaan proosaa. Suomessa olen kirjoittanut proosaa ja runoja suomeksi ja osallistunut kirjoituskilpailuihin. Näitä muistelmia kirjoitin vuosina 2000 - 2004. Harrastan myös valokuvausta, kielten opiskelua ja ulkoilua. Ihmiset ja ihmismieli ovat aina kiehtoneet minua.